Heisansaa ihmiset! Enää yksi viikko koulua (en ole vieläkään oikein sisäistänyt, että kohta seiska käyty, vastahan mä tän luokan aloitin) mikä tarkoittaakin sitä, että minulla on valtavasti aikaa nukeille ja valokuvaamiselle, ja aah.
Maanantaina heppa höppänä oli meillä käymässä, ja otimme kuvia, MUTTA minun kuvistani tuli niin huono laatuisia, joten menkää ihmeessä lukemaan mitä kolmikko tällä kertaa keksi!
Tänään vuorossa onkin talven takia pitkään tauolla ollutta kuvatarinaa, ja moni varmaan miettii, että mistähän nyt on siis kyse? Tästä alkaneesta kuvatarinasarjasta, joka olisi tarkoitus saada päätökseen tänä kesänä. Tässä osassa vain muistellaan vähän mitä on tapahtunut.
Do you remember?
Carolyn: Kesä on palannut
ruohokin on jo vihreää
Ja siitä kun rantauduin tänne on jo yli vuosi
En silti tiedä, mitä minulle silloin tapahtui
Etsiessäni tietoja itsestäni, näin lehdessä kuolinilmoitukseni, mikä sai minut suunniltaan. Nyt tiedän sen olleen vain päätelmä, jonka viranomaiset tekivät, kun he eivät olleet löytäneet minua.
Löysin myös tämän kaulakorun lautalta, jonka mukana huuhtouduin rantaan
Silloin näin korussa itseni uppoamassa, samaan tapaan, kuin pahimmissa painajaisissani.
Sen jälkeen en ole nähnyt korussa mitään erikoista, se on vain kaunis esine
Myöhemmin aloin käydä epätoivoiseksi, sillä en ollut löytänyt aikoihin mitään uutta tietoa itsestäni. Sattumalta löysin vanhempieni hautapaasit. Ja omani.
Palasin myöhemmin takasin hautausmaalle. Siellä törmäsin Lunaan, silloin jokin sisälläni liikahti, vaikka en silloin tiennyt mikä se oli
Joulun alla Luna kertoi olevansa siskoni. Se sai minussa aikaan onnen tunteen. Olin saanut palan menneisyydestäni takaisin.
Koko talvi meni onnellisessa humussa. Mutta nyt, laineiden taas lyödessä rantaan, heräsi jälleen haluni tietää, mitä oikein tapahtui. Ja on vain yksi joka tietää.
Minun on kysyttävä Lunalta.
~ ~
Tällainen osa tällä kertaa. Kertokaa toki mitä piditte. Ja näihin tarinoihin rupean aina linkkaamaan edellisen ja aina seuraavan ilmestyessä seuraavan osan, niin lukeminen on helppoa.
Ja muistattehan osallistua Give Away:hin jos ette vielä ole!
Bunny & Nuket
Hyvä kuvatarina, tarina alkaa käydä todella kiintoisaksi~ myöskin nukettimet ovat todella kauniita, kirjoitustyylisi ihuna ja kuvat hyvälaatuisia. Itsekin olen muuten vähän samoissa fiiliksissä nyt kun seiskaluokka on loppumassa; mihin ihmeeseen aika katosi? :-D
VastaaPoistaKiitokset kovasti, Ja hyvä etten ole ainoa jonka aivot eivät pysy kärryillä ajan kulumisesta :)
PoistaOdotan jatkoa kovasti. Tuli vain muuten mieleen... miten kuolinilmoituksessa luki isän ja äidin surevan, jos hekin kuolivat? :D
VastaaPoistaHeh, tuo on muuten hyvä pointti. Voipi olla, että minulla tuli jonkinlainen suunnitelman muutos tuon jälkeen, ja päätinkin myös vanhempien kuolleen silloin. Tai jotain sinnepäin
PoistaTodella upea kuvatarina! :3 Asioiden kertaus oli todella hieno idea ja se auttoi muistamaan mitä koko aikana on tapahtunut ^__^ Tunnelma oli jotenkin niin vahva, piti ihan lukea toiseen kertaan ♥️ Osaat tehdä tarinoista sellaisia, että niihin on helppo heittäytyä mukaan ~ :)
VastaaPoistaSuuret kiitokset <3
PoistaAAhh aivan ihana ja upea ja niin edelleen, hieno tarina. Mitenkä minä pystyn odottamaan että teet lisää :D
VastaaPoistaEeh, kiitti, ja eipä sulla taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin odottaminen XD
PoistaHei! :) Löysin blogisi jotakin kautta ja rupesin lukijaksi. ^^
VastaaPoistaKuvatarinasi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Onko sinulla aikaisemmat osat listattuna jonnekin, vai onko niitä vain nuo kaksi osaa? Tykkään hirveästi kuvatarinoista ja tuntuu, että välillä olen ainoa joka niitä tekee. :D (Tosin nyt on ollut vähän taukoa kun koulu ja talvella on kovin vähän aikaa.)
Minusta tuollainen todella pitkään silmien kiinnipitäminen ei ole hyvä idea, mutta toisaalta tällä kertaa se voimistaa tuon viimeisen kuvan auraa. Vihreänä tiedon janosta säihkyvät silmät sopivat todella hyvin tuohon viimeiseen kuvaan. Tulee fiilis, että Carolyn on ollut muistelemassa menneitä ja sitten avannut silmänsä päättäväisenä lähtemään selvittämään mahdollisesti kivuliastakin menneisyyttä.
Jään seuraamaa, millaista Carolynin menneisyyteen kätkeytyy. Luna vaikuttaa minusta ottolapselta, hänellä ja Carolynillä ei ole yhtäläisyyksiä ulkonäössä ja nimetkin kuulostavat erilaisilta. Ja jos kerran Carolyn kuoli vanhempiensa kanssa niin missä Luna olisi ollut tuolloin...?
Ronskua kommentoiden, kuolinilmoituksessa ei lukenut äidin ja isän surevan. :D Viranomaiset erisuurikuin vanhemmat. xD Ellei sitten tekstiä ole muokattu tuon jälkeen.
Odotan innolla jatkoa! :3
Kun klikkaat tuota ensimmäistä osaa, niin siellä kuvatarinan lopussa on linkki aina seuraavaan osaan, niin koko tarina on helppo lukea alusta loppuun.
PoistaTuo silmien kiinni pitäminen on vähän sellainen juttu, josta voi olla montaa mieltä, minä halusin vahvistaa juurikin tuon viimeisen kuvan tunnelmaa.
Ja seuraavassa osassa selviää, mitä silloin tapahtui.
Tuosta kuolinilmoituksesta vielä. Alkuperäisessä kuvassa, jossa näkyy tuo kuolinilmoitus, taitaa itseasiassa lukea tuo äiti ja isä, jonkinsortin ajatusvirheen vuoksi.
Sinut on haastettu!
VastaaPoistahttp://monsterihetki.blogspot.fi/2015/05/haaste.html#comment-form
Kiitos haasteesta, vastaan siihen sitten myöhemmin :)
PoistaKiva, sun Giveaway loppuu mun synttäreinä :D mutten viitti osallistua, koska mulla ei ole pullippia ja viimeksi kuin osallistuin tälläseen arvontaan pikkutavaroiden takia, ihmiset alkoivat valittamaan että mulla ei olisi mitään käyttöä vaatteille ja hyvät vaatteet menisi hukkaan :(
VastaaPoistaJos olet lähiaikoina saamassa pullipin, niin osallistu ihmeessä :)
Poista