Princes Diary

 

Kuvatarina siis kyseessä, nyt alkuun selitän vähän tarinaan liittyviä juttuja. Kyseesä on Leahin päiväkirja. Lähes kaikki kuvat ovat Leahin muistelmia, ja siksi vähän sumuisia. Suurin osa tarinasta tapahtuu veden alla. Siksi sinertävät muokkaukset.

 

Rakas päiväkirjani

Huoh, minusta alkaa tuntua, että kotona vierailut alkavat käydä entistä rasittavemmiksi mitä kauemmin lähdöstäni on. Arvon prinsessa tätä, Teidän Korkeutenne tuota. Ja sitten tuijotetaan kummeksuvasti heti kun selkänsä kääntää. Aaah en kestä!!! Meressä on muuten kivaa mutten pidä palvomisesta, tahtoisin olla normaali. On kuninkaallisuudessani jotain hyvääkin, nimittäin se, että pystyn varoillani auttamaan muita.

 

 

Otinhan Faithin,

 

 

 Ja myöhemmin Tsukin luokseni. Palataan viimeiseen kotivierailuuni.

 

Minua oli vastaanottamassa äiti, isä sekä suuri joukko alamaisia. Minut otti vastaan myös valtavat ; Tervetulo kotiin Prinsessa, huudot. Kaikki sujui kohtalaisesti olessamme matkalla kohti linnaa.

 

Myöhemmin suurella illallisella ilmapiiri oli oudon jäykkä,

 

 

  jotkut eivät tunnu vieläkään hyväksyneen lähtöäni, vaikka siitä on jo yli vuosi. Illallisen jälkeen on yleensä prinsessan näyttäytymisen vuoro, mutta laistin sen vetoalalla matkaväsymykseen. Oikeasti en väsy uimisesta yhtään, vaan rakastan sitä.

 

 

Kuulin isän ja äidin juttelevan huoneessaan, ja mitä kuulinkaan! Se meni suurinpiirtein näin:

- Voih kulta Leahista on tullut todella kypsän oloinen viimeaikoina.

- Niin.

- Miten selitämme kansallemme että Leah ei tule näyttäytymiseen? Mitä jos he alkavat epäillä jotain?

*epämääräistä muminaa*

- Et voi olla tosissasi! Hänhän on kuitenkin prinsessa ja kansa rakastaa häntä.

 

 

Mitähän pään menokseni nyt oli suunniteltu? Jotain epämiellyttävää, se oli varma. Vaihdoin pyjaman ylleni ja sukelsin peittojen väliin, asiaa ehtisi miettiä huomennakin.

 

Aamulla heräsin koputukseen, sisään sanoin Äiti asteli huoneeseeni ja alkoi selittää ideaansa. Minusta se oli hyvä.

 

 

Astelin  parvekkeelle ja rupesin puhumaan:

 "Hyvät kansalaiset, olen jälleen täällä, kuten näette. Tämä tulee kuitenkin olemaan ainoa vierailuni linnassa hetkeen. Minun on täytynyt valita maa vai meri. Aatelinen vai normaali.

 

Rakastan merta ja ikävoin tänne aina. Aatelisuudestani en taas niin välitä." Alhaalta kuului kohahdus. " Ei silti huolta, minä pysyn prinsessana teidän takianne, en minkään muun."

Puheeni sai valtavat abloodit.

 

Peruutin sisään ja lysähdin tuoliini, miten puhuminen voi olla niin rankkaa??

 

Loppu vierailu sujui kuin unessa. Tunsin silti tuijottavia katseita selässäni.

 

Pian huomasin jo olevani matkalla kotiin, yleensä uin kotiin päin, silloin ikään kuin vapautuu huolista. Jälleen oli yksi reissu takana. Onneksi. Sellainen oli viime reissu. Nyt minun täytyy lopettaa kirjoittaminen, Tsuki tuntuu huutavan tuolla jotain.

Sinun, Leah.