Kt: Totuus

Heissan!

Piitkästä aikaa saatte nähdä täällä taas kuvatarinaa (jonka kuvien laatu ei päätä huimaa, jonkun kameran asetukset olivat vähän vinksin vonksin). Halusin päästä vähän avaamaan teille kaksosia, tekstiä on paljon, mutta koittakaa kestää. Olkaa hyvä!

Totuus

*tumps*

Luna: Umm, Dahlia. Saanko kysyä sinulta jotain.
Dahlia: *Kohottaa päätään* Niin?

Luna: Olette asuneet kanssamme jo vaikka kuinka kauan, mutta emme varsinaisesti tiedä teistä kahdesta mitään. Paitsi nyt jotain pintapuolisia juttuja, kuten sen, että T rakastaa mansikkajäätelöä ja tykkää olla oikeassa, ja että sinä kuuntelet klassista musiikkia vapaaehtoisesti ja tunnut palelevan kovin herkästi. Mutta todellisuus, mistä te tulitte, törmäsimme teihin molempiin sattumalta. Miksi ette olleet silloin yhdessä. Miksi näytätte hämmentyvän ja innostuvan ihan arkipäiväisistä asioista, kuten lumisateesta. Ja Carolyn kertoi teidän höpisseen ihan kummia kun tapasitte uudestaan vuosi sitten. Ei ole kovinkaan minun tapaistani kysyä näin suoraan, mutta mitä te olette. Ette ainakaan ihmisiä. 

Thailea: *syvä huokaus* Okei Dahlia, sinä voitit, ihmiset eivät ehkä olekaan niin sokeita kuin oletin. 

Dahlia: Mitäs minä sanoin, Thailea. Meidän olisi vain suosiolla pitänyt palata kotiin heti kun löysin sinut.
Thailea: Mutta eikö ihmisten seuraaminen lähietäisyydeltä ollutkin varsin mielenkiintoista. Ja miten muka olisimme pystyneet palaamaan takaisin?
Dahlia: Minä olisin voinut viedä sinut mukanani, sillä minä sain luvan tulla etsimään sinua. Meille oli kai jonkinlainen tehtävä.
Thailea: Joku toinen on varmaankin saanut sen tehtävän hoidettavakseen, kun aikaa on kulunut näin paljon.
Dahlia: Muista, että aika kulkee eri tavalla täällä kuin siellä.  

Luna: Krhm. Jos muistatte, minäkin olen täällä. Ja puheenne kuulostavat varsin epämääräisiltä. Joten saisinko vastauksen kysymykseeni. Mitä te olette.

Dahlia: *kääntyy katsomaan Lunaa* Hyvä on. Älä järkyty.

Thailea: Äläkä keskeytä.

Dahlia: Me olemme enkeleitä. On varmaan parasta, että kerromme sinulle vähän laajemmin toiminnastamme, tarkoituksestamme ja olemassaolostamme. 

Dahlia: Kotimme on taivas. Se ei kuitenkaan ole se paikka, jonne jokainen päätyy kuoltuaan, se paikka on toinen tarinansa. Meidän taivaamme ei ole varsinaisesti kiinni missään. Se ei matkusta pilvien päällä, mutta liikkuu kyllä. Se on ihmissilmälle näkymättömissä, sinne eivät pääse kuin vain valitut. Osa lentokoneiden ilmakuopista johtuu siitä, kun ne kulkevat liian läheltä valtakuntaamme. ”Taivaan” sijainnin vaihtelevuus vaikeutti myös Thailean löytämistä. 

Enkelit. Me jotka olemme valittuja pitämään tämän maailman tasapainossa niin hyvän ja pahan, kuin yliluonnollisen ja normaalin suhteen. Valitsemme myös uudet enkelit ja toisinaan pelastamme ihmishenkiä, joiden elämällä ei ole vielä lupaa päättyä. Uudet enkelit ovat siis kuolleiden ihmisten sieluja, joiden uskotaan olevan puhtaita ja täten sopivia enkeleiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen hyvä ihminen muuttuisi kuollessaan enkeliksi. Vain hyvin harvat pääsevät meidän valtakuntaamme saakka, se on omalla tavallaan sattumaa, että lähellä on enkeli kuoleman tapahtuessa, mutta uskomme sen olevan kohtalo, sallimus, määrättyä. Ja aina, valinnat ovat osuneet oikeaan. Toisinaan sielu murenee siirtymävaiheessa, eikä näin pääse määränpäähänsä.

Enkelin sielu on näennäisesti kuolematon. Jotkut vanhemmat enkelit ovat hiipuneet pois, unohtaneet itsensä ja kadonneet. Enkelin sielun voi vangita ruumiiseen kuoleman jälkeen ja näin olla päästämättä sitä takaisin kiertoon. Sielu saatetaan myös vangita pariksi maanvuodeksi jostain rikkeestä muistuttamaan, ettemme ole voittamattomia.

Meillä enkeleillä on siis ruumiillinen muoto. Virallisen kuolemamme, eli sen kun, siirryimme maasta enkeleiksi, jälkeen meillä on oma ruumiimme, eli se johon synnyimme ihmisinä. Enkelinä kuollessa ruumis katoaa ja sielu vapautuu kiertoon. Myöhemmin, sopivan ruumiin vapautuessa enkeli saa sen käyttöönsä. Joillakin enkeleillä on omat rajoituksensa, esim. minun ja Thailean on aina palattava samaan aikaan, eli jos toinen meistä kuolee, usein toinenkin surmataan samalla, että pääsemme mahdollisimman pian takaisin. Olemme nimittäin paljon heikompia erillämme.

Carolyn: Mainitsit jotain ihmishengen pelastamisesta, mit-, miten se tapahtuu?

Luna: Carolyn?! 

Dahlia: En edes yritä selittää miten saamme tiedon tapahtuvasta, se on kokonaan toinen tarinansa. Mutta periaatteessa enkeli estää sielua irtoamasta ruumiista vain tuuppaamalla sen takaisin. Toisinaan tällä o sivuvaikutuksia, riippuen missä vaiheessa sielu palautettiin. Toisinaan ihminen saattaa menettää muistinsa, tai vaikka menettää puhekykynsä, riippuen tilanteesta. Aina ihmiseen jää kuitenkin merkki tapahtuneesta, tavallista synkempi varjo. Kutsumme heitä silmien värin mukaan jalokiviksi. Näin erotamme heidät muista.

Thailea: Umm, Dahlia

Thailea: Olen aika varma, että he ovat smaragdi ja ametisti.

Luna: Umm Carolyn miksi alun perin tulit tänne?

Carolyn: Luulin että olitte täällä syömässä donitseja, ettekä puhumassa vakavia.

Luna: Niimpä tietysti 

----------------------------------------

Puuh, siinäpä se. En suoraan sanottuna ole turhan tyytyväinen tähän, mutta ehkäpä tuo nyt välttää.  Huomaa etten ole kuvaillut minkään sorttista kuvatarinaa pitkään aikaan. Olisi kiva väsätä jotain vähän hömpämpää kuvatarinaa tulevaisuudessa, eli jos on jotain ideoita niin saa ehdottaa!

Olihan minulla kunnollistakin asiaa! Minä olen siis tänäkin vuonna tulossa Animeconiin Sukan ja parin muun seurassa. Onko joku järjestämässä sinne nukkemiittiä, kun en vielä ainakaan ole sellaiseen törmännyt. Ja kysymys siis teille, ketkä kaksi pallopäätä otan mukaani sinne, en nimittäin jaksa enempää mukanani raahata.

Bunny & Nuket